Suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja kirjailija Kari Väänänen, 72, elää edelleen rauhallista ja pohdiskelevaa elämää Kemijärvellä, missä hän pysyy aktiivisena kirjoittajana, näyttelijänä ja yhteiskunnallisena kommentoijana, vaikka onkin vähitellen vetäytynyt elokuva-alan kiireisestä rytmistä.
Hän viimeistelee parhaillaan uutta muistelmatyyppistä esseekokoelmaa nimeltä Pohjoisen valoissa, joka julkaistaan alkuvuodesta 2026 WSOY:ltä, ja aiemmin tänä vuonna hän teki yllätysensiintymisen Ylen kiitetyssä draamassa Jäämeren hiljaisuus.
Hän asuu järvenrantakodissa yhdessä vaimonsa Terhi Väänäsen, kuvataideopettajan ja maalarin, sekä heidän aikuisen poikansa kanssa.
Varhaiset juuret Lapissa
Kari Kyösti Väänänen syntyi 17. syyskuuta 1953 Ivalossa, Inarissa. Hän syntyi keisarileikkauksella ja sairastui vakavasti jo vauvana, mikä pakotti perheen hakeutumaan hoitoon Rovaniemelle.
Hänen isänsä, rajavartioluutnantti Kyösti Väänänen, otti paremmin palkatun työn Oulusta kattaakseen sairaalakuluja, ja perhe muutti asumaan Karin äidin puoleisiin sukulaisiin, Viipurista evakuoituihin isovanhempiin.
Vanhemmat erosivat, kun Kari oli viisivuotias. Kari jäi isänsä huollettavaksi ja nuorempi veli äidille.
Koska isä matkusti työn vuoksi jatkuvasti, Kari lähetettiin Kemijärvelle isoäitinsä Elinan kasvatettavaksi.
Hän on usein sanonut, että nuo vuodet muokkasivat hänen mielikuvitustaan ja antoivat sen pohjoisen avaruuden tunnun, jonka hän toi myöhemmin kirjoittamiseensa ja ohjauksiinsa.
Palattuaan Ouluun isän uudelleen avioitumisen jälkeen kotiolot vaikeutuivat, ja hän muutti lopulta takaisin Kemijärvelle.
Lapsena hän luki paljon, erityisesti proosaa, ja Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija jäi hänelle teokseksi, jonka merkitys jatkui aikuisuuteen.
Tie näyttelemiseen Kuopiossa
15-vuotiaana Väänänen muutti Kuopioon opiskelemaan Kuopion Lyseoon. Hän asui isoäitinsä luona, koki koulukiusaamista ja kantoi raskasta nuoruusiän ahdistusta, joka jatkui pitkälle parikymppiseksi.
Suunta muuttui, kun hän seurasi Kuopio Yhteisteatterin kabareen Savonmuan Hilma harjoituksia. Se sysäsi hänet kohti teatteria.
Hän haki Teatterikorkeakouluun ja tuli hyväksytyksi ensimmäisellä yrittämällä syksyllä 1973.
Hänen kurssitovereihinsa kuuluivat muun muassa Eija Ahvo, Jukka-Pekka Palo, Matti Pellonpää ja Kari Sorvali.
Hän on kertonut tunteneensa maalaisuutensa vuoksi ulkopuolisuutta teatterisukujen lasten rinnalla, mutta nelivuotinen koulutusjakso muutti kaiken.
“Suurin vaara on, kun näyttelijän ego kasvaa liian suureksi. Haaste on unohtaa itsensä kuin leikkivä lapsi.”
— Kari Väänänen, haastattelu
Teatteriroolit ympäri Suomea
Väänäsen ammattilaisura alkoi 1977 Vaasan kaupunginteatterissa, jossa hän näytteli Aarne Niskavuorta Niskavuoren naisissa.
Hän siirtyi myöhemmin Helsingin kaupunginteatteriin Jouko Turkan kutsumana näyttelemään Lahtista Tuntemattomassa sotilaassa. Esityksiä kertyi 93 ja katsojia lähes 74 000.
1980-luvulla hän liittyi Ryhmäteatteriin, joka muodostui hänen uransa tärkeimmäksi teatteriyhteisöksi.
Hän esiintyi merkittävissä tuotannoissa kuten Sopimus Mr. Evergreenin kanssa, Kesäyön unelma Suomenlinnassa sekä laajassa Taru sormusten herrasta -sovituksessa.
Eräs hänen uransa vaativimmista rooleista oli Jussi Parviaisen Jumalan rakastaja, joka vaati syvää fyysistä ja henkistä paneutumista.
2000-luvulla hän työskenteli säännöllisesti Tampereen Työväen Teatterissa ja palasi myöhemmin Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 2018 esittämään Komisario Palmua näytelmässä Kaasu, komisario Palmu!.
Läpimurto elokuvissa ja yli 40 roolia
Väänänen on näytellyt yli 40 elokuvassa. Hänen läpimurtonsa tuli Jon-elokuvassa vuonna 1983, josta hän voitti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon.
Toisen Jussinsa hän sai vuonna 2004 Juoksuhaudantien sivuroolista.
Hän tuli laajasti tunnetuksi rooleistaan muun muassa Calamari Union, Pilvet karkavat, Klaani, Lakeuden kutsu ja Helsinki Napoli All Night Long. Elokuvan Amazon kuvauksien jälkeen hän asui kaksi vuotta Brasiliassa.
Televisiossa hänet muistetaan erityisesti Klonkun roolista Ylen vuoden 1993 sarjassa Hobitit.
Eräässä podcastissa hän kuvaili näyttelijäntyön ydinhetkeä näin:
“Näytteleminen on parhaimmillaan silloin, kun esitys muuttuu aidoksi eikä enää ole näyttelemistä näyttelemisestä.”
— Kari Väänänen, podcast-haastattelu
Ohjaaja ja käsikirjoittaja
Väänänen on kirjoittanut ja ohjannut useita elokuvia, muun muassa Vaiennut kylä (1997), Klassikko (2001) ja Havukka-ahon ajattelija (2009), joka keräsi yli 223 000 katsojaa.
Teatteriohjauksiin kuuluu tuotantoja Helsingin kaupunginteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Rovaniemen teatterissa, jossa hän myöhemmin toimi taiteellisena johtajana.
Hänen töissään toistuvat pohjoisen elämä, moraaliset valinnat ja tavallisten ihmisten arvokkuus.
Taivaan tulet – uran merkkipaalu
Hänen merkittävin televisiotyönsä on Ylen draamasarja Taivaan tulet, jota esitettiin vuosina 2007–2014.
Väänänen kirjoitti ja ohjasi sarjan sekä näytteli siinä. Sarja kuvattiin kokonaan Kemijärvellä ja sen katsojaluvut nousivat lähes miljoonaan.
Sarja päättyi yllättäen neljän kauden jälkeen, mikä herätti julkista keskustelua, kun Väänänen kertoi päätökseen vaikuttaneen kiistat roolituksista.
Hän ja hänen perheensä jäivät asumaan pysyvästi Kemijärvelle.
Näyttelemisen professori
Vuosina 1992–1998 Väänänen toimi näyttelijäntyön professorina Teatterikorkeakoulussa.
Hän korosti opiskelijoille intuitiota, tarkkaavaisuutta ja aitoutta.
Kauden loppupuolella työyhteisön ristiriidat väsyttivät häntä, ja hän päätti lopettaa viiden vuoden jälkeen.
Kirjat, kolumnit ja julkinen ääni
Väänänen on kirjoittanut romaaneja ja julkaisi vuonna 2022 elämäkertansa Vänä elävänä.
Hänen uusi esseekokoelmansa Pohjoisen valoissa ilmestyy alkuvuodesta 2026 ja käsittelee uskoa, ikääntymistä ja Lappia.
Hän kirjoittaa säännöllisesti Apu-lehteen ja esiintyy Yle Radio Suomessa pohtimassa kulttuuria, kulutusta, ikääntymistä ja pohjoisen elämän merkitystä.
“Olen löytänyt täältä rauhan, en hiljaisuutta — vain hiljaisemman musiikin.”
— Kari Väänänen, haastattelu
Julkinen työ Lapissa
Väänänen on edelleen aktiivinen Lapin kulttuurissa. Hän tekee yhteistyötä koulujen ja yhteisöteattereiden kanssa, mentoroi nuoria näyttelijöitä ja järjestää tarinankerrontatyöpajoja teemalla “Näe ihminen.”
Tänä vuonna hän teki laajasti huomiota herättäneen paluun ruutuun Ylen draamassa Jäämeren hiljaisuus, joka kuvattiin Norjassa ja Suomessa.
Hän esittää eläkkeellä olevaa pappia, joka etsii anteeksiantoa — roolia, jota kriitikot ovat kutsuneet hänen henkilökohtaisimmakseen vuosiin.
Hänen vaimonsa Terhi Väänänen jatkaa omaa taiteellista uraansa maalarina ja taideopettajana ja on hiljattain esitellyt Lapin talvivalosta inspiroituneita teoksiaan. Pariskunta asuu yhdessä aikuisen poikansa kanssa järven rannalla.
Johtajuus Rovaniemen teatterissa
Väänänen toimi Rovaniemen teatterin johtajana vuosina 2015–2018. Hän ohjasi tuotantoja, jotka vetivät vahvasti yleisöä, kuten Joulutarina-näyttämösovituksen.
Hänen kautensa päättyi hallituksen jäseniin liittyneeseen kiistaan ja rikosilmoitukseen kunnianloukkauksesta. Tämän jälkeen hän palasi täysipäiväisesti Kemijärvelle.
Perhe-elämä ja ihmissuhteet
Väänäsellä on neljä lasta kolmesta eri suhteesta:
- Poika, syntynyt 1983, näyttelijä Sanna Fransmanin kanssa
- Kaksostyttäret, syntyneet 1994, näyttelijä Susanna Roineen kanssa
- Poika, syntynyt 2005, nykyisen vaimon Terhi Väänäsen kanssa
Hän on puhunut avoimesti vuoden 2020 henkilökohtaisista vaikeuksista, joita leimasivat sairaus ja erkaantuminen, mutta jotka johtivat myöhemmin sovintoon ja vakaampaan arkeen.
Elämä tänään Kemijärvellä
Tänä päivänä Väänänen elää hiljaista arkea Kemijärvellä: kirjoittaa, mentoroi, näyttelee satunnaisesti ja osallistuu kulttuurikeskusteluihin.
Hän puolustaa pohjoisen elämän ja taiteen arvoa ja luo samalla uutta työtä, jota inspiroi Lapin maisema ja valo.
Hänen läsnäolonsa on tehnyt hänestä pysyvän äänen kulttuurikeskusteluissa ja suunnannäyttäjän nuorille taiteilijoille Pohjois-Suomessa.
