Suomalainen muusikko Sami Yaffa, syntymänimeltään Sami Lauri Takamäki, syntyi 4. syyskuuta 1963 Espoossa ja varttui vaatimattomassa Tapiolan asunnossa, joka oli täynnä luovuutta, luonnoksia ja musiikkia.
Hänen isänsä Arto Takamäki, helsinkiläinen kuvataiteilija ja maalari, täytti kodin väreillä, piirroksilla ja jazz-levyillä. Hänen taiteellinen vaikutuksensa muovasi molempien poikiensa luovaa henkeä – Jonen jazzimprovisaatio ja Samin rytmivetoinen bassonsoitto syntyivät samasta mielikuvituksen paletista.
Hänen äitinsä Marja-Liisa Takamäki, lämmin ja päättäväinen nainen, työskenteli ensin lastensairaalassa ja myöhemmin RAY:ssä (Raha-automaattiyhdistys).
Hän tasapainotti perhe-elämän ja työn hiljaisella voimalla, ollen kodin emotionaalinen ankkuri.
Yhdessä he kasvattivat kolme lasta – Jonen, Samin ja Katariina Takamäen, joka myöhemmin ryhtyi sosiaalialan ammattilaiseksi Espoossa, missä hän asuu nykyään miehensä Mikko Lehtisen ja heidän kahden lapsensa Ellan (12) ja Oivan (9) kanssa.
Sami on edelleen läheisissä väleissä vanhempiensa kanssa ja vierailee usein heidän luonaan Helsingissä, jossa he elävät yhä rauhallista elämää julkisuuden ulkopuolella.
Sami on usein sanonut, että musiikki ei ollut asia, jonka hän löysi – hän syntyi siihen.
Hänen isänsä työhuone oli täynnä luonnoksia ja kankaita, ja ilmassa soi jazzia Miles Davisilta ja Django Reinhardtilta.
Hänen äitinsä hyräili pop-melodioita huolehtiessaan lapsistaan. Heidän kotinsa oli kuin elävä studio, jossa taide ja musiikki olivat osa hengittämistä.
“Kotona soi levy koko ajan. Broidi laittoi levyn soimaan ja sanoi: ’Hyräile mitä kuulet’, ja minä hyräilin aina bassolinjaa,”
— Sami Yaffa, haastattelu Soundi (2025)
Tapiolan koti oli pieni, mutta se ei koskaan tuntunut hiljaiselta. Hänen vanhempi veljensä Jone Takamäki, kahdeksan vuotta vanhempi, harjoitteli saksofonia jopa kahdeksan tuntia päivässä, kun taas teini-ikäinen Sami harjoitteli bassoa nurkassa päättäväisenä pysymään tahdissa.
“Jos Jone harjoitteli kahdeksan tuntia päivässä, minun piti harjoitella yhtä paljon, etten olisi huonompi,”
— Sami Yaffa, Soundi-haastattelu (2025)
Äiti kesti jatkuvan melun kärsivällisesti, ylpeänä mutta hiljaa huvittuneena poikiensa omistautumisesta musiikille. Kun Sami oli yhdentoista, hänen isänsä muutti Punavuoreen, silloiseen Helsingin merimieskortteliin.
“Faija muutti Punavuoreen, kun olin 11. Punavuori oli silloin erilainen — karu merimies- ja satama-alue,”
— Sami Yaffa, Helsingin Uutiset -haastattelu (2025)
Tämä muutos toi hänet lähemmäs raakaa katukulttuuria, joka myöhemmin määritteli hänen punk-identiteettinsä.
Arton kurinalaisuus taidemaalarina opetti Samille käsityön merkityksen – jotain, jonka hän myöhemmin löysi uudelleen maalauksessaan ja kuvanveistossaan, kuvaten sitä “täydeksi ympyräksi palaamisena” isänsä vaikutuksen äärelle.
Äiti puolestaan edusti vakaata myötätuntoa. Vuosien omistautumisen jälkeen lapsille hän aloitti työuransa terveydenhuollossa ennen siirtymistään RAY:lle.
Omaelämäkerrassaan Tie taipuu (Like-kustannus, 2016), jonka hän kirjoitti yhdessä Tommi Liimatan kanssa, Sami muisteli:
“Kun äiti alkoi työskennellä lastensairaalassa ja myöhemmin RAY:ssä, silloin alkoivat hyvät ajat.”
Hänen ponnistelunsa toivat perheelle vakautta, ja hänen uskonsa Samin musiikkiin ei koskaan horjunut — edes silloin, kun Sami neljäntoista vanhana myi levykokoelmansa ostaakseen ensimmäisen bassonsa.
“Ostin ensimmäisen bassoni myymällä koko levykokoelmani. Isä sanoi maksavansa loput,”
— Sami Yaffa, Helsingin Uutiset -haastattelu (2025)
Tuo hetki määritteli hänen vanhempiensa uskon häneen: he eivät vain sallineet hänen unelmaansa, he jakavat sen.
Heidän luottamuksensa kantoi Samin läpi hänen varhaisen uransa Pelle Miljoona Oy:ssä, ja myöhemmin kansainväliseen kuuluisuuteen Hanoi Rocksin, Jetboyn ja New York Dollsin riveissä.
Vaikka rock-elämä vei hänet Lontooseen, Los Angelesiin ja New Yorkiin, kotona opitut opetukset – isän kurinalaisuus ja äidin sitkeys – pysyivät hänen sisällään.
1980-luvun puolivälissä, vuosien kiertue-elämän jälkeen, Yaffa romahti uupumuksen ja menetyksen keskellä.
“Vanhempani olivat aina kannustaneet minua, ja nyt he olivat huolissaan. Olin todella laiha — 51 kiloa ja 183 senttimetriä pitkä,”
hän muisteli MTV:n haastattelussa (2016).
Vanhempien huoli ja jatkuvat yhteydenotot auttoivat häntä löytämään tasapainon uudelleen ja muistuttivat maailmasta kuuluisuuden ulkopuolella.Kun Yaffa muutti takaisin Helsinkiin vuonna 2016 vietettyään 36 vuotta ulkomailla, hän sanoi sen tuntuneen paluulta juurilleen.
“Helsinki tuntuu juuri sopivan kokoiselta,” hän kertoi Helsingin Uutisille. Tänään hänen vanhempansa asuvat yhä Helsingissä, säilyttäen rauhallisen rytminsä kaukana kameroista.
Sami vierailee usein, viettäen aikaa samankaltaisessa luovassa rauhassa, joka kerran täytti heidän pienen Tapiolan kotinsa – kodin, joka muokkasi maailmankuulun muusikon, taiteilijan ja ennen kaikkea pojan, joka on yhä kiitollinen musiikista, jonka hänen vanhempansa aloittivat.
